« takaisin blogiin

Kuluttaja päättäköön – lonkerojaottelu joutaa romukoppaanSulje

Euroopan unionin jäsenyys salli aikoinaan siiderien ja long drink -juomien eli lonkeroiden myymisen ruokakaupoissa. Ruokakaupoissa myytävien juomien pitää olla käymisteitse valmistettuja ja alle 4,7 tilavuusprosentin vahvuisia. Tämä tarkoittaa, että vuodesta 1995 lähtien myös ruokakaupoissa on voinut myydä alkoholisekoituksia, jos ne ovat viinipohjaisia. Siksi myös lonkero valmistetaan päivittäistavarakauppaan viinipohjaisena ja alkuperäisen reseptin mukaisesti valmistettua gin-pohjaista lonkeroa voi ostaa vain valtion viinamonopolista.

Suomen malli, eli juomien jakaminen eri myyntikanaviin paitsi vahvuuden myös valmistustavan mukaan, on muista maailman maista täysin poikkeavaa sääntelyä. Sellaista ei ole käytössä missään muualla.

Euroopan unionin jäsenmaista vain kahdessa, Suomessa ja Ruotsissa, on poikkeusjärjestelyin oikeus ylläpitää valtion viinamonopolia. Lähialueiden kolmas valtion omistama viinamonopoli löytyy Norjasta. Valtion monopolilla on kaikissa maissa sama perustehtävä, alkoholihaittojen torjunta, mutta hiukan toisistaan poikkeavat toimintamallinsa.

Norjassa alkoholiraja ruokakaupassa myytäville alkoholijuomille on sama kuin meilläkin 4,7 tilavuusprosenttia. Norjassa kuitenkin vain prosenttiraja ratkaisee, ei juoman valmistustapa. Ruokakaupasta saa siten kaikkia alkoholijuomia, kunhan pitoisuusrajaa noudatetaan. Erilaisten alkoholisekoitusten osuus myynnistä on Norjassa laskenut alkuinnostuksen jälkeen ja on nykyisin melko vähäistä. Ruokakaupassa hyllytilaa hallitsee olut.

Hallituksen esitys uudeksi alkoholilaiksi pitää sisällään valmistustapaa koskevan rajoitteen poistamisen. Muutos on järkeistys, jota puolustaa sekin, että valvonta juomien valmistustavan varmistamiseksi on työlästä ja haasteellista. Laboratoriokokeissa voidaan melko suurella todennäköisyydellä varmistaa, että tuote on ainakin osin tehty viinipohjaisesti.

Valmistustapaa koskevan rajoituksen merkitys on toisarvoinen ja sen valvonta heikkoa – hyvällä syyllä voi kysyä onko tämänkaltainen sääntely oikeasti mielekästä?

Kireän alkoholiverotuksen maana Suomi on aikapäiviä sitten menettänyt juomamarkkinoistaan merkittävän osan lähinnä Viron rajakaupalle. Rajakauppaa on aina kun hintaero maiden välillä kasvaa merkittäväksi. Tehokkaimmin sitä hallitaan kilpailukykyisellä veropolitiikalla. Suomi on vuoden 2008 jälkeen nostanut alkoholiverotustaan viidesti – ja jäljet ovat sen mukaiset. Rajakauppa on nykyisin noin viidennes kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Se vastaa lähes 195 Alkon myymälän myyntiä (Alkon myymälöitä on kaikkinensa 353). Ravintolamyyntiin verrattuna matkustajien rajakaupasta rahtaama alkoholi on kaksinkertainen määrä. Viimeksi kuluneen vuoden aikana erityisesti long drink -juomien matkustajatuonti kasvoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puhelinhaastattelututkimuksen mukaan voimakkaasti.

Long drink -juomien myyntikanavat

 

 

 

Kommentit

  • Kimmo Eskola

    Väittely Panimoliiton edustajien kanssa esim. kansanterveysargumenteilla on täysin hyödytöntä. Panimoalan, samalla tavalla kuin tupakkateollisuuden, voitontavoittelu ei piittaa mitään kansalaisten terveydestä. Ei jaksa!

    • T.R.

      Olen aivan varma, että jaksat kuitenkin. Ei sinun ristiretkesi tähän pääty.

  • John Locke

    Missä kohtaa yhteiskuntasopimusta yksilö (=kansalainen) on luovuttanut valtiolle itsemääräämisoikeutensa? Syntymässä? Nykyaikaisessa demokratiassa sen kai pitäisi mennä suurinpiirtein niin että enemmistö päättää. Vaikka sa johtaisi tuhoon. Tässä tapauksessa Kimmo Eskolan tai THL:n tai Keskustapuolueen ei kuulu holhota kansalaisia.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *