HistoriaSulje

Hiilihappovesi on vanha keksintö

Kivennäisvesien alkuhistoria löytyy terveyslähteistä. Jo antiikin maissa kiinnitettiin huomiota maan sisältä poreilevaan ”elävään veteen”. Kylpemällä lähteissä ja juomalla niiden vettä etsittiin terveyttä ja elinvoimaa, parannusta sairauksiin ja suojaa jumalten lähettämiä vitsauksia vastaan.

Antiikin Kreikassa lääketieteen jumalan, Apollonin pojan, Asklepioksen kerrotaan parantaneen poppavesien avulla. Muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten usko lähdevesien parantavaan voimaan oli niin suuri, että rakensivat temppeleitä ja kylpylöitä luonnonlähteiden läheisyyteen ja kiviruukuissa lähdevesiä vietiin jopa ulkomaille. Rooman valtakunnan hallitsijat harrastivat terapeuttisia kylpyläkuureja. Esimerkiksi Caesar virkistäytyi Vichyn lähteillä nykyisessä Ranskassa.

Uuden ajan valjetessa renesanssin humanismi korosti terveyden vaalimista ja virkistäytymistä ja sai luostarit ja hallitsijat hyödyntämään kaupallisesti kylpylätoimintaa. Terveyslähteitä ryhdyttiin järjestelmällisesti etsimään ja vesien vaikutusta eri vaivoihin tutkimaan. Kylpyläelämän kukoistuskautta kesti 1600-luvulta aina 1800-luvulle asti, jona aikana Keski-Euroopan terveyslähteistä kehittyi suosittuja lomakohteita.

Suomen ensimmäinen tunnettu terveyslähde otettiin käyttöön Turun Kupittaalla 1680-luvulla. Paikka tunnettiin Pyhän Henrikin lähteenä.

Teollinen valmistus alkoi 1700-luvulla

Ruotsalaiselle professori Torbern Bergmanille kuuluu kunnia teollisen kivennäisveden keksinnöstä. Hän tunsi itsensä raihnaaksi, ja hoitokuuriin sisältyi 80 tuoppia ulkomailta tuotettua terveyslähteen vettä. Se kävi kalliiksi ja sai kemistin itse kokeilemaan terveysveden valmistusta. Se onnistui vuonna 1771. Vuosikymmenen loppupuolella kuninkaallinen kolleegio antoi luvan kivennäisvesien teolliselle valmistukselle Tukholmassa.

1800-luvun taitteessa Tukholman nimekkäin kivennäisvesitehtailija oli Lorens Gabriel Werner. Kuninkaallinen kolleegio oli kuitenkin sitä mieltä, että hän tarvitsee rinnalleen kunnon kemistin ja palkkasi toimeen Jöns Jacob Berzeliuksen, joka oli kunnostautunut väittelemällä tohtoriksi Medevin terveyslähteiden kivennäisvesistä. Berzelius oli Ruotsin huomattavin luonnontutkija Carl von Linnén rinnalla.

Suomessa ensimmäisen kivennäisvesiä valmistaneen tehtaan perusti vuorimestari ja filosofian tohtori Victor Hartwall vuonna 1836, jolloin Aleksis Kiven syntymästä oli kulunut kaksi ja Kalevalan ensimmäisen laitoksen julkaisemisesta yksi vuosi.

Tuohon aikaan kivennäisvedet liittyivät edelleen läheisesti terveyteen ja – ajankohdan ilmaisua lainaten – terveysvesihoitolaan, jollainen Helsingissä avattiin vuonna 1838. Paikka tunnettiin aluksi nimellä Wesilä ja 1800-luvun lopulta lähtien Kaivohuoneena.

Myös tänä päivänä teollisesti valmistettujen kivennäisvesien suosio perustuu ennen kaikkea niiden terveydelle hyviin ominaisuuksiin mutta myös raikkauteen ja maistuvuuteen. Aterioilla ja kokouksissa kivennäisvesi on oivallinen janonsammuttaja, ja pullo kivennäisvettä kulkee kätevästi mukana, kun juoma nautitaan vaikkapa harrastusten parissa.