Jano ja nestetarve

Fysiologinen jano eli tunne siitä, että tarvitsee nestettä, syntyy aivojen janokeskuksessa. Jano on elimistön suojamekanismi, joka varmistaa, ettemme unohda täyttää nestevarastoamme säännöllisesti.

Ihmiskehossa on iästä, sukupuolesta ja painosta riippuen 45 – 79 % vettä. Noin kolmannes kehon sisältämästä nesteestä on solujen ulkopuolella, loput solujen sisällä. Solujen sisäisen ja ulkoisen veden määrän on oltava oikeassa suhteessa toisiinsa.

Ihmisen nestetasapaino liittyy kiinteästi suolatasapainoon. Kaliumsuolat ovat pääasiallisesti solun nesteissä ja natriumsuolat solun ulkopuolisessa nesteessä. Kun menetetyn nesteen tilalle ei saada riittävästi korvaavaa nestettä, solujen ulkopuolinen nestemäärä pienenee ja väkevöityy. Kun solujen ulkopuolinen natriumpitoisuus nousee liian korkeaksi, tulee jano. Janon tunne on kehon oma tapa viestittää, että kehossa on nestettä liian vähän.

Nestetarve on yli 2 litraa päivässä

Vedellä on ihmiskehossa monipuolisia tehtäviä. Se on elämän kantavia voimia ja välttämätön kaikille elintärkeille yhdisteille. Vesi myös kuljettaa näitä aineita kehon eri osiin, ja samalla se toimii neurologisen järjestelmän tietotoimistona: ilman vettä hermosolut eivät voisi lähettää tai ottaa vastaan signaaleja. Vedellä on lisäksi erityinen merkitys kehon lämpötilan säätelyssä.

Meidän leveysasteemme ilmastossa ja normaalissa rasituksessa aikuisen ihmisen kehosta poistuu vettä vuorokaudessa noin 2 – 2 ½ litraa, joka täytyy korvata uudella nesteellä. Tarvitsemastaan korvaavasta nestemäärästä ihminen saa yleensä noin puolet ravinnostaan ja toisen puolen nauttimalla erilaisia juomia. Ihmiskeholle ei ole vahingoksi, vaikka nesteitä nautittaisiin vuorokaudessa enemmänkin. Raskas ruumiillinen työ, urheilu tai oleskelu kuumassa ilmastossa nostavat äärimmäisissä tapauksissa nestetarpeen jopa yli 10 litraan vuorokaudessa.

Inhimillinen jano ei ole pelkkää ruumiin nestetarpeen tyydyttämistä. Jano on useimmiten myös jonkin hyvän janoamista. Janon nautinnolla ihminen tyydyttää nautinnon janoa. Asiantuntijoiden mielestä on makuasia, millaisen juoman kukin tuntee parhaiten sammuttavan janon.

1800-luvun alussa vaikuttanut ranskalainen gastronomian teoreetikko Jean Anthelme Brillat-Savarin on todennut, että yksi ihmisen etuoikeuksista on janotta juominen.