« takaisin blogiin

Hallitsematon matkustajatuonnin kasvu ei ratkea itsestäänSulje

THL:n tuoreimman puhelinhaastattelututkimuksen  (http://www.julkari.fi/handle/10024/131997)  mukaan oluen, lonkeron ja siiderin – eli panimojuomien – matkustajatuonti on kaikkien aikojen huipussaan. Panimotuotteet ovat litramäärisesti rajakaupan tuoduin juomaryhmä lähes 60 miljoonan litran kokonaismäärällä.

Alkoholiveron kiristystä ovat viimeksi vaatineet kristillisdemokraatit, jotka myös vastustavat alkoholilakiin tehtyjä muutoksia, joilla pyritään kilpailua kotimarkkinoilla kasvattamaan ja rajakauppaa vähentämään. Kuka tällaisesta politiikasta hyötyy? Päinvastoin kuin annetaan ymmärtää, alkoholiverojen korotus ei kasvata yhteiskunnan verotuloja, vähennä alkoholin aiheuttamia haittoja eikä se kehitä juomakulttuuriakaan järkevämpään suuntaan. Ainoa varma asia on hamstraamisen kasvaminen matkustajatuontina ja kotimaisten elinkeinojen entistä kituliaampi toimintaympäristö kasvavan rajakaupan paineen alla.

Suomen olutvero on EU-maiden korkein. Se on nelinkertainen Viroon nähden. Viimeisimmät kaksi veronkorotusta kohdennettiin nimenomaan panimotuotteisiin; siideriin, lonkeroon ja olueen. Juuri siksi nimenomaan panimojuomien rajakauppa on kasvanut hallitsemattomasti.

Viimeisin veronkorotus toteutettiin 2014. Tuolloin hallituksen tavoite oli lisätä alkoholiverotuottoja 100 miljoonaa euroa. Veronkorotus kohdennettiin mietoihin alkoholijuomiin. Alkoholiveron tuotto kasvoi kuitenkin vain 45 miljoonaa euroa. Ei ole mitään syytä olettaa, että kristillisdemokraattien lakialoitteessaan esittämä 200 miljoonan euron tavoite lisätuloista valtiolle toteutuisi. Varmaa on kuitenkin se, että veronkorotuksella olisi rajakauppaa kiihdyttävä vaikutus.

Rajakauppa ei ole suomalainen ilmiö, vaan sitä tapahtuu aina, jos hintaero kasvaa eri maiden välillä merkittäväksi. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ajavat Saksan rajalle. Virossa on nyt havahduttu rajakaupan kasvuun Latvian rajalla; jopa suomalaiset matkaavat sinne asti edullisempien ostosten perässä.

Suuri veroero on johtanut siihen, että valtion viinamonopoli on menettänyt varsin suuren osan markkinoistaan Viron laivoille ja satamakaupalle. Matkustajien, lähinnä Virosta, mukanaan tuoma alkoholimäärä vastaa lähes 200 Alkon myymälän myyntiä, kun myymälöitä on kaikkineen 353.

Toinen konkreettinen esimerkki: matkustajatuonnin määrä vastaa lähes kaksinkertaisesti koko maan ravintoloiden yhteenlaskettua alkoholimyyntiä.

Rajakaupan takia Suomelta jää saamatta vuosittain yli 300 miljoonaa alkoholiverotuottoja – ja tähän päälle pitää vielä laskea menetetyt arvonlisäverotulot.

Usein kuultu väite on, että sieltä tuotaisiin Suomessa valmistettuja juomia. Kymmenisen vuotta sitten matkustajatuonti olikin pääsääntöisesti kaikki Suomessa pantua olutta, nyt määrä on THL:n puhelinhaastattelun mukaan enää kolmasosa.

Usein veronkorotusta perustellaan myös Viron veropolitiikalla. Viron tavoite on nostaa alkoholiveroa. Tulevien, sinänsä merkittävienkin, veronkorotusten jälkeen Viron olutveron taso on noin puolet Suomen verotasosta.

Kiihtyvä rajakauppa rassaa kotimaisia elinkeinoja. Kilpailu Suomenlahden yli on epäreilua. Virossa on huomattavasti väljempi alkoholilainsäädäntö ja kevyt verotus. Lisäksi Virossa työvoimakustannukset ovat matalammat. Kotimainen panimoala ei kerta kaikkiaan kykene vastaamaan tähän paineeseen, jos tilannetta kotimarkkinoilla vielä edelleen heikennetään.

Hallituksen linjaukset uudeksi alkoholilaiksi kasvattavat kilpailua kotimarkkinoilla ja vähentävät näin rajakauppaa. Jo pitkään tarvittua alkoholipolitiikan reivausta ei saa vesittää veronkorotuksilla. Kotimaanmyyntiä on vahvistettava ja matkustajatuontiin saatava jonkinlainen tolkku.

Panimot työllistävät suoraan noin 1 700 henkilöä. Välillisesti ja epäsuorasti kaikkiaan noin 26 000 henkilöä saa palkkansa panimoalaan liittyen. Työpaikkojen ketju lähtee suomalaiselta pellolta asti – joka viides Etelä-Suomen viljapeltohehtaari kasvaa mallasohraa. Panimoala työllistää mallasohran viljelyn kautta yli tuhat maatalousyrittäjää.

Kotimaisen panimoalan kautta yhteiskunnalle kertyy merkittävä määrä olutveron lisäksi muitakin verotuottoja, kaikkineen yli 2 miljardia euroa. Noin puolet tästä summasta on tuotteisiin liittyviä valmiste- ja arvonlisäveroja.  Reilut 300 miljoonaa euroa kertyy yksinomaan työpaikkojen kautta – tuloveroina ja henkilösivukuluina.

Rajakauppaan vastataan fiksulla veropolitiikalla eli pidetään huoli siitä, ettei veroero eri maiden välillä kasva liian suureksi. Hyvä esimerkkivaltio tässä suhteessa on Tanska, jossa haluttiin tukea kotimarkkinaa rajakaupan sijaan ja laskettiin olutveroa. Suomi on vastannut kasvaneen rajakaupan haasteeseen viidesti vuoden 2008 jälkeen − nostamalla vielä vähän alkoholiveroaan. Alkoholiveropolitiikan suunta vaatii muutosta; veropolitiikkaa ei kannata tehdä naapurivaltion hyväksi.

Ongelmallista on myös se, että rajakauppa kasvattaa ja ylläpitää hamstrausta. Juomakulttuuria ei kehitä nykyinen politiikka, jolla kuluttajat ohjataan hakemaan suuria määriä juomia kerrallaan Viron rajakaupasta. Päinvastoin. Alkoholipolitiikka kaipaa uuden ajattelun aikaa ja rohkeutta rakentaa tulevaisuutta. Uusi politiikka tarkoittaa myös uusia ratkaisuja.

Kommentit

  • Juha Aro Helsinki

    Suomessa oluen ja muun alkoholin tuottamiseen kuluu lähes 1000 000 (miljoona) viljelyhehtaaria peltopinta-alaa. Samalla pinta-alalla saataisiin tuotettua avomaankurkkua voitaisiin saada 6kg/m2 x 1000 m2 (hehtaari) x 1000 000 hehtaaria. Jokainen voi mielessään laskea paljonko kurkkua tulisi markkinoille. Tuonti voitasiin kääntää vienniksi mikäli joku osaisi markkinoida sen suomalaisella puhtaudella jne. Oluet voitaisiin korvata suurelta määrältä suomalaisia mietoja viinejä sekä likööreitä suomalaisista marjoista ja hedelmistä jotka voitaisiin asettaa kauppojen hyllyille. Moni oluen juoja vaihtaisi mielellään mietoon viiniin mikäli sitä lähikaupoista löytyisi. Nyt oluet ja siiderit täyttävät pikkukaupoista suuret neliömäärät jotka voitaisiin varata muuhunkin tuotteen myyntiin. Kohtuu hintainen viini kaupoissa hillitsisi kaljarallia Virosta ja Tallinnasta. Tässä pieni esimerkki uudesta ajattelusta.

  • Tapio Angervuori

    Money makes the wold go round! Money, money, money, lauloi 70 -luvullla Liza Minelli elokuvass Cabaret!
    Jos panimot laskisivat myydyn oluen alkoholiprosenttia, verokin laskisi. Näinö tämä meni?
    Myykää laimeampaa olutta! Silloin siitä saa enemmän katetta/litra myytyä olutta ja alkoholihaitat pysyvät pienempinä. Litroja saa myytyä myös hyvällä omatunnolla enemmän.
    Shout YES to 3.5% Ale! https://en.wikipedia.org/wiki/Ale. Onko Ale = kalja?

  • monomono

    Mistähän se johtuu kun Espanjassa olut tölkki maksaa 35c. muttei näy juoppoja.

    • Ville Pirkola

      Ne siivotaan syrjään eikä anneta pyöriä siellä missä ulkomaalaisia tai ”parempaa väkeä” liikkuu. Niin se on melkein kaikkialla itämeren ja välimeren välissä.

  • Ville Pirkola

    Ei ne pellot muutu kurkulle jos ei siistä makseta kunnon hintaa. Ja kotimaan ylituotanto laskis hintaa joten ei onnistu ellei maailmanmarkkinahinnat karkaa pilviin. Ehkä sitten kun ihmiset on valmiita maksamaan ruuasta sen mitä ruuan tuottaminen maksaa.
    Jos laimeemman oluen myynti olis oikotite rikkauksiin alalla ni eiköhän sitä joku jo tekis.

Vastaa käyttäjälle Juha Aro Helsinki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *